Yrityskulttuurin merkityksestä ollaan puhuttu viime vuosina paljon. Sen eteen ollaan alettu tekemään töitä sen seurauksena, että muutamat yritykset ovat onnistuneet tekemään yrityskulttuuristaan jopa niin näkyvän ja houkuttelevan, että sen perusteella työntekijät hakeutuvat yritykseen töihin.

Pysähdyin itse leikkimään ajatuksella, että voiko yrityskulttuuria synnyttää tekemällä, vai syntyykö se luonnostaan ja aidosti heijastuksena ja sekoituksena yrityksessä työskentelevien työntekijöiden luonteesta.

Yrityskulttuuri ymmärretään usein väärin, ja sitä aletaan rakentamaan vääristä lähtökohdista. Näin kärjistetysti sanottuna ajatellaan, että yrityskulttuuri syntyy siitä, kun laitetaan kaikki työntekijät työskentelemään samalla tavalla. Ihan niin kuin kaikki muutkin ja aina ennenkin. Joskus yrityskulttuuri ymmärretäänkin yrityksessä jopa terminä ”oikea tapa työskentelyyn”. Tällöin yrityskulttuuri on puolestaan kaikkea muuta kuin puoleensavetävä.

Ilmiö esiintyy vahvasti erityisesti uusissa ja pienissä startup-yrityksissä, jotka palkkaavat yritykseen ydintiimin ulkopuolisia ensimmäisiä työntekijöitä.

Näen joskus tilanteita, jossa yrityksen johto, tai pahimassa tapauksessa yksittäinen johtaja alkaa synnyttämään yrityskulttuuria oman luontaisen ja mielestään oikean työskentelytavan pohjalta. Perustajajäsenet ovat monesti kavereita, tai jo entuudestaan tuttuja aikaisemmasta työpaikasta. Yrityksen perustanut ydintiimi siis kätkee sisäänsä yllättävän paljon samanlaisia luonteita, tapoja ja tottumuksia. Myös työn tekemiseen liittyvissä rutiineissa. Kun yritys kasvaa ja palkkaa uusia työntekijöitä, niin on sanomattakin selvää että uudet persoonat ja luonteet tuovat jotain mukanaan ja täten muokkaat yrityksen sisäistä arkea. Yritys puolestaan yrittää olla tiukka siitä, että uusi tekijä sopeutuisi yrityksen yrityskulttuuriin mahdollisimman nopeasti.

Yrityskulttuuri ei tarkoita, että kaikkien pitäisi työskennellä samalla tavalla

Yrityskulttuuri nähdään liian helposti sääntöinä, rutiineina ja määräyksinä.

Kun tämä aikaisemmin mainittu yrityksen perustanut kolmen kaverin ydintiimi miettii omaa yrityskulttuuriaan, he mieltävät sen syntyvän siitä, kuinka on totuttu aina toimimaan. Meillä työt aloitetaan aina vähän myöhemmin aamusta, jotta ehtii nukkua ja näin ollen pirteämpänä jaksetaan painaa pidempää. Toimistolla kuunnellaan aina musiikkia, koska on hauska laulaa mukana ja katsoa kuka muistaa sanat ulkoa.

Sitten kun ne uudet työntekijät aloittavat, niin syntyykin ensimmäisiä ristiriitaisia tilanteita. Työntekijä mieltää työyhteisön mukavaksi, ihmiset ovat kivoja ja yritystarina vetää mukaansa. Mutta uusi tekijä onkin aamuihminen, eikä pysty keskittymään tämmöisessä pienessä kopissa, jossa musiikki pauhaa niin, että ikkunat tärisevät aina välillä basson rytmissä.

Onnistunut yrityskulttuuri on vapautta ja rajoja oikeassa suhteessa.

Jokainen työntekijä on oikeutettu tuomaan yrityksen kulttuuriin hänen näköisensä palan. Meistä jokainen työntekijänä työskentelee eri tavalla. Osa tarvitsee hiljaisen ympäristön, osa kymmenen kahvikuppia päivässä ja osa ehkä jopa vartin mittaisen palauttavan kävelylenkin rankan palaverin päätteeksi. Jos yrityskulttuuri on ymmärretty yrityksessä täysin väärin, niin tässä kohtaa uusi työntekijä on helposti vähän ahtaalla.

Työntekijä ei koe itseään arvostetuksi ja saattaa tuntea jopa riittämättömyyden tunnetta, koska ei hän ei omaa perustaja kolmikon tapaan samanlaista tapaa työskentelylle. Myöskään työnantaja ei saa uudesta talenteista läheskään kaikea irti, koksa hän yrittää tyhmyyttään survoa täysin erilaisen työskentelijän samaan muottiin itsensä kanssa.

Onnistuneen yrityskulttuurin rakentaminen ei siis poista sitä tosiasiaa, että yrityksen sisällä työskentelee suurella todennäköisyydellä joukko hyvin erilaisia ihmisiä. Jokaisen potentiaali ja luontainen kyky toimintaan tulee esille eri tavoin. Onnistunut yrityskulttuuri on vapautta ja rajoja oikeassa suhteessa. Se tulee esille siten, että tämä kirjava joukko pystyykin työskentelemään niin, että se synnyttää jotain uniikkia, kirjoittamattomia arvoja ja samoja ajatuksia.